Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Arki tai ei, aamianen n. 20:lle

"Tavaran toimittaja" s.o naapurin lasten Mummo
toi kassillisen leipiä.
Toisilla on ja toisilla ei, ihmis-suhteita, joiden kiemuroissa,
joko elämme tai sitten emme.

Hänelle Siunautuu leipää,
niin mahtavia määriä että niistä ei selviä yksinäinen ihminen millään.

Minun kanani osaavat muuttaa ne muniksi.

Nuppu ei ole nälkäinen, söivät (ne 4) juuri ennen kuvan ottoa
purkillisen, hyvin edullista kissanruokaa.

Hän on vain esimaistaja.


Oletan sen olleen oikein hyvää, tässä viedään viimeisiä.



Hip hurraa!
Hannan munat pysyvät valkopilkkuisina.
Ovat myös kovin pyöreitä, sitähän ei direktiivit hyväksy.

En kerro sitä kanalassa.

3 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Onko kananruokaresepti perhesalaisuus, vai voisiko sen paljastaa lukijoille ja mahd.tul.kan.kasv. ?

Maria Veikontytär kirjoitti...

Täällä on kaikki julkista tietoa:
tänä aamuna aamiainen oli hyvin yksinkertainen, leipää kosteana, joka oli oikein herkullista jyviä ja siemeniä paljon, sekä karkeaa porkkanaraastetta, talvella lisään tuota tavallista rypsiöljyä lorauksen. Taisinpa tehdä niin tänäänkin.
Tunnisteessa -kanojen ravitsemus- siellä lisää.
Taatakseni tasapainoisen ruokinnan, kanoillani on vapaasti saatavana: ½tiiviste + jyvät + kalkki, yritän kerätä myös munankuoret(kalkki) kaikkialta mistä mahdollista, ne ovat herkkua.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Huomenna aamulla tarjoan: keitettyä perunaa + porkkanaraastetta + jotain leipää + öljyä + kauraryynejä + munankuori sipellystä reilusti sekaan.

Keitin tänään itselleni perunoita
reilusti että on aamulla kanalaan vietäväksikin.

Nämä kanakysymykset on ihania!