Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.
Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.
Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.
Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.
Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.
Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!
perjantai 26. maaliskuuta 2010
Töinen juttu
Tämäkin kuva on historia kirjasta.
Nämä eivät ole kananpoikasia, ne ovat kalkkunan untuvikkoja, ikä kolme vuorokautta ja niitä oli kolmekymmentäkolme!!!
Kasvoivat kauheata vauhtiä, söivät hirveästi, paskoivat enemmän kuin söivät.
Kasvaessaan menettivät hieman suloisesta ulkomuodostaan.
Ne oli pakko pitää tarhassa (33).
Vertaansa vailla oleva elämänkokemus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
olenkohan päässyt tapaamaan nuo töiset huutajat?...
Kyllä olet, juhlissa olivat mukana.
Lähetä kommentti