Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 26. maaliskuuta 2010

Töinen juttu

















Tämäkin kuva on historia kirjasta.
Nämä eivät ole kananpoikasia, ne ovat kalkkunan untuvikkoja, ikä kolme vuorokautta ja niitä oli kolmekymmentäkolme!!!
Kasvoivat kauheata vauhtiä, söivät hirveästi, paskoivat enemmän kuin söivät.
Kasvaessaan menettivät hieman suloisesta ulkomuodostaan.
Ne oli pakko pitää tarhassa (33).
Vertaansa vailla oleva elämänkokemus.

2 kommenttia:

Rva Pulmunen kirjoitti...

olenkohan päässyt tapaamaan nuo töiset huutajat?...

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kyllä olet, juhlissa olivat mukana.