Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 26. maaliskuuta 2010

Suomen lampaat















Lammas on ihana eläin,
arka, säikky ja lempeä mutta luottavainen.

Nuorena aikuisena tein eläinsuojelutöitä, elämän pituista harrastusta siitä ei minulle tullut, sydän särkyi uudestaan ja uudestaan.

Niissä ympyröissä kohtasimme, Iida Linda ja minä.
Nyt he laiduntavat jo rohkeina ja iloisina Taivaallisilla laitumilla.

2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

voih.

muistan, kun ne kesäaamuna juoksivat pihalla maha puolelta toiselle keikkuen vastaan.

ja kuinka ne oli tyynnyttäviä.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Tyynnyttävä onkin hyvä määritelmä lampaalle. Tosi hyvä!!