Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 25. maaliskuuta 2010

Asumalähiö















Huolta aiheuttava slummi naapurustossa, useamman kevään ajan olen ajatellut pudottaa tämän kylän asumukset polttopuiksi. Asukkaat eivät ole hyväksyneet katottomia, tikkojen laajentamia oviaukkoja ja muuta kurjuutta joka asumuksessa. Alapuolella vaanii kuitenkin lentoon lähteviä lapsia useanpikin todellinen vaara. Siis taas tämä ongelma; purkaa vai korjata?

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Ihanat noin koristeina, anna olla siellä vaan vaikkei lastenhuoneiksi kelpaisikaan.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Onhan noita seiniä, sekä naakoille piippuja, siis antaa olla. Jopas helpotti!