Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Istutusaika
















Tähän aikaan vuodesta suunnaton itseluottamus iskee minuun. Ostan ihan liian monta Karjalanneidon, Mustanmeren ruusun ja mitä kaikkia niitäa onkaan, mukulaa. Istutan ja hoidan (ilmiselvästi väärin) olmimaisena luikerona ne eivät saavuta edes juhannusta. Taas kävi näin.

2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

tuttu tauti. paitsi että tänä vuonna en aio kasvattaa sisällä mitään. meidän pöydät pullistelee muutenkin koirakerhon kansioita, lankoja ja opetusmonisteita. ja minulla on ollu kans aika huono lykky kukkien suhteen.

sen sijaan aion ripsutella paljon isojen unikkojen siemeniä ympäriinsä. ne oli ihania!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Vielä huononpaa on se ulos KYLVÄMINEN, niitä pöllytellään niin kamalalla nopeudella että tuulet kai ne vie?