Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Kirpputoripettymys

Suuren kaupungin kirpputorien tarjonta oli suorastaan ala-arvoista, likaista ja rikkonaista.
Kirpputorit alkavat kovasti muistuttaa halpatuontitavara-kaupoilta, eikö se ole luvatontakin, uuden tavaran myynti kirppiksellä?

Oli sentään yksi pieni vanhan ajan osto- ja myyntilliike, siellä oli mukava mies myymässä sekaisessa (kuten kuuluukin) pikkuliikkeessä kaikkea maan ja taivaan väliltä, katselimme ja joimme kahvit.

SPR:n Konttikaan ei pettänyt, oli uudistunut sen jälkeen kun viimeksi kävin siellä.

Viimeisessä kaupassa jossa kävimme (Prisma), Poikanen huokaili: Ihan tylsä tämä kirpputori.
Uskoimme Häntä ja läksimme kotiseudulle.

Ilmakaan ei ollut mukava, kostea, pilvinen ja ikävä.
Olisikohan pitänyt jäädä kotiin, vaikka leipomaan!

P.S Eilinen parturikäynti oli tehnyt Poikasesta NIIN ison pojan näköisen.

Ei kommentteja: