Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 8. maaliskuuta 2010

Peikko minun Peikkoni



Peikko ulkoiluttaa itsensä aamuisin hyvin mielellään, eikä tarvitse siihen minun apuani. Tulee omia aikojaan eteiseen odottelemaan sisään pääsyä. Yhdessä lähdemme hieman myöhemmin, minä kanalaan ja Peikko kierrokselleen. Katsoo naapurin nuorten kouluun lähdön, haukuskelee Mustille ja vähän kauenpana asustaville lajikumppaneilleen,haistelee ja katselee.
Takuuvarma kotiin kutsu: Peikkooo minä lähen töihin! Joskus jopa juosten tulee koirani vetäytyy joko sänkyyni tai sänkyni alle ja kuvassa on juuri se ilme!

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Iiiihana Peikko. Kuinka vanha se on? Meillä on tällä hetkellä yksi sekarotuinen "puolilapinkoira" 17 v ja kaksi puhdasrotuista suomenlapinkoiraa. Sain juuri kennelnimen ja kasvatettava rotu on tietysti ihanainen lapinkoira ;)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Peikko täytti 11v kesäkuussa. Ei vanha eikä nuori, sen verran nuori ettei ole vanhuuden sairauksia ja sen verran vanha ettei ole kovia kiireitä. Olen katsellut Sinunkin koiria b:ssa, näyttävät niin täydellisiltä kuin vain lapinkoirat näyttävät. Avaatko uuden blogin kennelin nimissä?