Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 6. maaliskuuta 2010

Kukko, Aleksanteri


























Olen jo aikaisemminkin ilmaissut iloni tästä kukosta. Todellinen gentleman pitää hyvää huolta kanaparvestaan, ojentaa Nikolaita jämäkästi mutta ilman väkivaltaa. Ihmisille todella kohtelias, samoin kissoille ja Peikollekin. Kesäisin kun herkkuja on enemmän, madot ja muut ötökät, en ole koskaan vielä nähnyt Aleksanterin hotkaisseen sitä itse. Pitkät ajat kutsuttuaan parveaan jos kukaan ei tule, silloin hän syö sen itse. Ensin herkku kyllä putoaa monta kertaa suusta ennuinkuin se tulee niellyksi. Mukava olisi olla tuollaisen miehen vaikka viideskin vaimo.

Ei kommentteja: