Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 25. maaliskuuta 2010

Hoitopaikan tapahtuma


"Meille tulee ruoka uudella autolla.
Vanhat miehetkin jotka ajoivat sitä on vaihdettu. Ne on viety eläkkeelle".

5 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Aahhahhaa, viisas lapsi. Ajattele kuin olisikin sellainen auto joka tulisi joku päivä, keräisi sopivan ikäiset mukaansa ja veisi Eläke-nimiseen siirtolaan. Huh.

Minna kirjoitti...

tää juttu on napakymppi

Maria Veikontytär kirjoitti...

Anna, tuo jutun kanssa saisi palstatilaa joka lehdestä ja joka kanavalta. Mamman eläkkeellä olo on tuttu juttu, ajattelisikohan Hän että eläkkeelle viedään jonnekin kauan metsän laitaan, siellä on huussi ja hiljaista.

Anna kirjoitti...

Ai jai, enpä panisi vastaan tällaista eläkettä, en.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Olen kyllä isekin sitä mieltä, siis en pane vastaan että saan elää unelmaani, joka päivä, todeksi.