Sivu samasta "kirjasta" kuin ensimmäiset kanani kuvakin. Ville syntyi todella suureen perheeseen. Käydessäni pyytämässä pentua itselleni näin kuusitoista aikuista kissaa ja ainakin kolmella nartulla oli pennut.
Oppaani kertoi kissoja oleva yli kolmekymmentä, olivat hieman ujoja, kuulema. Pentua siitä talosta ei saanut mukaansa kuka vain. Minulla oli talonväelle mieluinen suosittelija mukana, lienee auttanut asiassa.
Ihanan, ihanan kissan sainkin. Eli kahdeksantoistavuotiaaksi täyttä elämää.
4 kommenttia:
Voi, Ville. Ihana se oli. Muistan aina sen naukumisen sisään Pöllölän ikkunalaudalla ja sen eriväriset viikset.
Niin ihmisiä kuin eläimiäkin on monenlaisia. Jos onnistuu saamaan sellaisen kissan kuin Vili Valkojalka ilman valkoisia jalkoja oli, Se on vasta LOTTOVOITTO. Muistatko Anna miten helläluonteinen Ville oli? Hoiti ja imetti rintakarvojaan pelastamilleni pikkuisille kissoille ja pelasti monta hiirtä kissan suuhun joutumasta Pöllölässä?
Toki muistan. Taisihan se Veikonkin hoidella elävien kirjoihin. Kerroit että moneen otteeseen sai Ville kaljuja kohtia vatsaansa tästä 'imetyksestä'. Mutta että pelasti hiiriäkin?
Loisto esimerkki Veikko! Sen pienen rääpäleen jonka naapurin työt toivat minulle otin kuolemaan lämpimään ja turvalliseen paikkaan, en uskonut yhtään sen selviämiseen. Ville ei ollut niin pessimisti, asettui pikkuisen viereen eikä poistunut aluksi syömäänkään, mutta ruokapalvlu pelasi kun näin että pikkuinen on hoidossa.
Omat Killi ja Wilma... imeä lutkuttivat mahan alusen imekkeille...
Lähetä kommentti