Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kevääksi on kääntymässä

Lahouttaan tippui kaksi lautaa,
en ole nähnyt aiheelliseksi korjata.
Kissoille tämä on mieluinen,
heinäpaalien koloissa on mukava
makailla, kesällä ja talvella.

Tämä kohta on minusta suorastaan
pelottava...

...metallitikkaat, mihin kynsi tarttuisi jos
ote lipsahtaa?

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Huikea musta pörröpantteri. Tuo on kyllä komein kissa, mitä olen vähään aikaan nähnyt. Onko se ollut sinulla kauan?

Maria Veikontytär kirjoitti...

Pontus, niin upea kui olla voi!
Hyvin Peikon oloinen, vaikka kissa onkin.

Pontus ja Liinus tulivat minulle viime vuonna. Huomenna tulee vuosi täyteen.

Pontus on hyvin rauhallinen, kaunis pieni tyttökissan naukaisu oven takaa kuuluu joskus kun pyrkii sisälle.
Sietää kaikkia pieniä kissoja, sitten kun ei jaksa pyrkii ulos.

Ei sähise kenellekkään, kukaan ei P:a pelkää, eikä P ketään.

Eläkeläispariskunnan kissoja olivat, mies sairastui astmaan,
joutuivat luopumaan, suureksi surukseen, minäkin surisin jos ...

Loppujenlopuksi, Pontus ei ole mahdottoman iso, KARVAT OVAT!