Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 21. helmikuuta 2011

Ilimoja

Koppihoito vaikuttaa vieläkin!
Sattuipa se oikeaan aikaan.

Torpassa on kaikki ikkunalaudat miehitetty.
Pakkasta oli aamulla vielä parikymmentä.

Valo, tässä määrin on suorastaan kuvottavaa:
oksettaa ja päänsärkyä, pipo silmillä ja verhot kiinni,
illalla helpottaa.






2 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

Mä voisin kans olla ikkunallaual, kissojenkaa! Hauska kuva!!

Maria Veikontytär kirjoitti...

"Villikissani",Justus!