Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Minimalisoitu siivous


Keittiökaapistossani on kapea vihonviimeinen hyllystö.
Neljä kapeaa avohyllyä, sinne kertyy mitä vain,
yleensä niin tarpeetonta tavaraa että ne olisi voinut
hävittää jo syntyessään.

Ylimmällä hyllyllä on sentään jotain oikeasti säilytettävääkin,
Arabian vanhoja teekuppeja, ilman lautasia.
Minulle ne ovat tulleet erään kuolinpesän kautta,
muuta niistä en tiedä.

Olen näyttänyt niitä eräälle vanhojen tavaroiden kauppiaalle,
Hänellekin ne olivat ihan tuntemattomia.

Sattuisiko joku lukijoistani tunnistamaan näitä kuppeja?


Nämä tavarat minä olen säilönyt ylimmän hyllyn perälle,
vuosia sitten. Takavarikoin ne isoilta veljiltä uuden vuoden
jälkeen.
Käsiraudat nappasin viime kesänä Poikaselta
Hän oli keksinyt jonkin leikin jonka katsoin
vaaralliseksi, siinä vaiheessa.

Siis perusteellinen oli siivoukseni:
neljä hyllyn pätkää keittiössä.
Tiskasinhan minä, "siivouksen" lisäksi

4 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Aika vekkuleita löytöjä sinä sieltä teit. Kupit ovat tosi kauniita, mutta että oikein käsiraudatkin :D Minun siivousyritykseni ei tuottanut ollenkaan yhtä hauskoja yllätyksiä.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Mutta minulla on aavistus että Sinä sait hieman enemmän aikaan?!

Partapappa kirjoitti...

Kauniita on kupit, mul ei oo haisuukaa mitä ne vois olla, mut omia vastaavii oon saannu selviteltyy pohjas olevan leiman avul.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kaikissa niisä on piippuleima, joissakin jotain epäselviää lisäleimaakin näkyy.
Kauppias jolta kyselin ja näytin kuppeja, oli etsityt katalookeistakin eikä ollut löytänyt!
Pitääpä kuvata kupit nurinkin!