Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 17. helmikuuta 2011

Pontus ja piiloleikki

Iso ja muhkea Pontus on katsellut pikkupoikien villejä
leikkejä tarkkailuetäisyydeltä.
Olen kuitenkin ollut havaitsevani lisääntyvää
innostusta.

Ilalla alkoi tapahtua, Papparainen
hypätä roiskautti pikkupoikien leikkikehään.

Kömpelöähän leikki näytti olevan mutta leikkiä se oli.
Justus ja Lennu ampaisivat alussa pakoon, kun musta hirvitys
nosti päätään ja koukki ohikulkijoita
laatikon reijistä.


Peikko parka oli hätää kärsimässä
kun ei tiennyt mitä tapahtuu, ja mitä pitäisi tehdä!


4 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

Heh, hauskaa. Meilkii on ehettomasti parhait leikkei pahvilaatikkoleikit. Välil vaa ku vaihtaa lootien paikkoi, ni taas kiinnostaa.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Aina ja kaikkien kissojen!
Vanhanakin vielä innostuvat laatikoista.

Millan kirjoitti...

Pontus on kyllä syötävän suloinen musta mörkö. Nuo kuvissa keltaisina paistavat "etuvalot" sysimustassa naamassa ovat tosi vaikuttavat :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Nuo leikkiyritykset kertovat kyllä sen luonteestakin, koko taitaa herättää kakaroissa ylimääräistä kunnioitusta :)