Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 10. helmikuuta 2011

Pieni pää ei paina hartioita

Tylsääkin tylsempi aamu.
Kaikki nukkuu, Justuskin.

Jospas keksisi jotain...
ottaisi vaikka yhdet Peikot!




Nyt riittää Kissapoika Lennu!

Mitäs minä sitten tekisin?

Veisinkö sinut vaikka kanalaan hiiriä pyydystämään?

Olipa hyvä ajatus, se metsästys!

2 kommenttia:

Janita kirjoitti...

"Yhdet Peikot" on hyvä! =D

Maria Veikontytär kirjoitti...

Ihme koira on Peikko!
Kaikki neljä testailevat koiran hermorakennetta tasaisen tiiviillä otteella. Ei valittamista, koirallakaan.