Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 11. helmikuuta 2011

Ei uskoisi, jos ei muistaisi

Kesäkuussa juhlitaan
Rouva Ensimmäisen 8-vuotis syntymäpäiviä.

Odottelen vieläkö Aleksandra rupeaa munimaan,
viime kesänä se oli jo satunnaista, mutta silloin olikin
Marttoja niin iso lauma
että aika tahtoi mennä koulutustapahtumissa.

A:n munat kyllä erotan, ne ovat selvästi vaaleampia kuin
Marttojen, Hannan munista erottuvat "muodon vuoksi".

Vaikka ei enää munisikaan, saa pysyä parvessa
niin kauan kuin ote pitää.

Syrjäytetyn Ykkösen elämää tuskin jaksan katsella,
se putoaa varmasti alimmaksi.


Jos ikävyyksiltä selviydymme,
siinä on seuraava Ykkönen.

Hanna teki kyllä hurjan nousun.
Tuli viime kesänä nuorikkona Aamun ja Heikin kanssa.

Kasvoivat muun parven laitamilla hiljakseen,
Aamu menehtyi koiran hampaisiin, sen jälkeen Hanna oli
jonkun aikaa kovin arka ja hiljainen.

Sitten, ilman taisteluja, huomasin sen enää väistävän
Aleksandraa.

2 kommenttia:

a-kh kirjoitti...

Miten menettelet, jos joku mammoista innostuu hautomaan. Meillä pantiin pimeään laatikkoon.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Lämpimänä vuodenaikana saavat hautoa.
Tähän asti ei kukaan ole yrittänytkään hautoa talvisaikaan, mutta jos yrittäisi ottaisin vain munat alta pois. Kana saisi hautoa tyhjää pesää, jos huvittaisi :)

Maatiaiskana pärjää sen verran viileässä että poikaset eivät selviäisi talvihaudonnasta.