Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Moottoripyörämies ja sen nainen

Onko tänään pelipäivä?

Leikitäänkö moottoripyörämiestä ja sen naista?
Minä olen moottoripyörämies ja Sinä olet sen nainen!

Sinä voit tehdä ruokaa täällä keittiössä,
minä lähden kavereitten kanssa korjaamaan pyörää.

Tämä tuli nyt kotiin, mitä vaimo tekee?

Kuori vaan perunoita, kaverit pyysi minua ajelemaan, heippa!

Onko sillä vaimolla jo ruokaa?

Tule jo, nyt pitää mennä nukkumaan, Äitin huone on
näitten koti!

Ai, tule sitten kun kerkiät!

Vaimoooo! Täällä meidän kotona ei ole jääkaapissa mitään!?!


Minä olen osallisena tämän pikkusovinistin kasvatuksessa,
vedin roolini nurisematta!



Onnekseni IsoVeli tuli koulusta suosiollisella mielellä,
ja tipujen juoksukilpailut alkoivat,

moottoripyörämiehen nainen pääsi viettämään omaa aikaa.

4 kommenttia:

Rva Pulmunen kirjoitti...

..siis se ON niilla geeneissä...!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Näinkin pienellä otannalla olen siitä ihan varma!

Anna kirjoitti...

Ahhaahhaa, moottoripyörämiehen vaimo! Sellaiseksikin pääsit vielä, onnen myyrä!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Saat uskoa Anna että lapsuuteni ainoa rooli, piparkakku kalpenee näiden uusien roolien rinnalla!