Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Lihava ja pulska



Onhan se totta, lihava on koirani.

Pohjavillan lähtö kyllä vaikutti "hieman" hoikentavasti.

Lieneeko sitten kilpirauhasenvajaatoiminta syynä.

Ravitsemuspuoli on kyllä kunnossa.

Huokaa lihavan koiran onnellinen kanssaeläjä.

2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Ihana, pehmeänpyöreä Peikko:) Pullukka oli meidänkin edellinen lapinkoiramme. Se kaivoi maasta itse perunoita ja porkkanoitakin, kun ruokahalu oli niin valtava. Eli silti suht terveenä 15 vuotta.

Nämä nuoremmat lapinkoirat säätelevät painoaan ihan toisella tavalla. Toinen niistä on hieman liiankin hoikka. Yksilöllisiä taitavat olla koiratkin noissa painonkehitysasioissa. Pääasia, että pysyvät terveinä :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Peikkokin oli melkein kaksi vuotiaaksi niin vähäsyömäinen että piti ihan tarkkailla mitä antaa ja minkä verran.
Eipä ole sitä huolta enää.