Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 6. marraskuuta 2010

Hirvikö on kadoksissa


Päivällä kauniissa auringonpaisteessa huomasin
kahden miehen seisoskelevan postilaatikoilla,
liian pitkämatka tunnistaa, metsästysasuissa olivat.

No tuttuja olivat, hirviporukan miehiä omalta kylältä.
Koiratutkan kanssa peilailivat ympäristöä:
Hirvi vai koira kateissa, kysyin.

Puolivuotias Norjan harmaa oli lähtenyt omille teilleen tuossa
lähimetsässä. Reipas, vilkas ja rapsutuksiin
ylen ihastunut koiranpoikanen.

Tutka raksutti. Kuinka kauan se on ollut kateissa?
Isäntä katsoi kelloaan ja sanoi: Puolisen tuntia.

Jotkut pitävät hyvää huolta koiristaan!

Peikko ulos, jospa hän näyttäsi nenällään suunnan,
ja niin kävi. Haukku alkoi ihan vastapäiseen suuntaan,
etsijät lähtivät sinne...

En tiedä vielä tuloksesta, pitää soittaa huomenna ja kysyä!

Ei kommentteja: