Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 2. marraskuuta 2010

Heikki elämänkoulussa

Heikille viime perjantainen koettelemus
taitaa olla jo unohdettu juttu.

Nyt kun kaikki kanat ja kukot ovat kanalassa,
myös seinät taitavat ruveta ahdistamaan
useampaa kuukausien vapaan elämän jälkeen.

Aleksanteri joka ei paljonkaan välittänyt Heikin riemusta
tyttöjen hätyyttelemisessä, on nyt
kovin sukkela pojan komentelemiseen.

Miesten orrellehan Heikillä ei ole vielä mitään asiaa,
somasti se nousee hyllylle Hannan viereen, kuin kanat
ja pikkupojat ainakin.


Tämä kuva on perjantailta olin etsimässä edes yhtä...

kuinka ollakkaan Heikki ilmestyi yhtäkkiä,
vasemmalla olevasta kuusiaidasta.

Kylläpä se näyttikin rakkaalta ja niin ihanalta.

Nuoret kukot voivat olla tosi ärsyttäviä ja hermostuttavia
tuossa iässä, useamman lajin murrosikäiset urokset
taitavat olla sellaisia.

Heikki oli ensimmäinen selviytyjistä joka tuli näkösälle.



Ei kommentteja: