Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 4. marraskuuta 2010

Kuvakulmauksia







Minä olen ottanut kaikki nämä kuvat (monta muuta näiden lisäksi)
tällä viikolla!

Ilahduttaakseni itseäni ja kaikkia Teitä joita kanalani tulevaisuus on
koskettanut.

Minä en ymmärrä?!

Kun menen kanalaan muutun joksikin ihan toiseksi tosi tumpeloksi,
kyllähän minä näistä hommista ja
kamerastakin olen selviytynyt aikaisemmin.

Tässä iloksenne tämän viikon kokoelma kanalan kuulumisista.
Elävien määrä on pysynyt vakiona tasan 100% selviytyneistä.

Jotain on vialla, jossain.

2 kommenttia:

Minna kirjoitti...

sanoisin lohdukkeeksi oman huomioni: kanoja on VIELÄ vaikeampi kuvata kuin kahta töyhöttävää, nopealiikkeistä bostonia. se on jo jotain se.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitos, Sinä Vekkuli (ihana sana:)!

Mikä sinun onnistumisprosenttisi on?
hyvä/kelvollinen/rajoitetusti kelvollinen/pois silmistä ?

Ei tarvitse vastata julkisesti, ajatuksena vain!