Omaa blogia suunnitellessani päätin että en kaunisteleelämäni kirjavuutta.
Päätin myös että sitä en kerro mitä en voi kertoa
totuudenmukaisesti.
Tässä minun tämän aamuinen näkymäni kun tulin keittiöön.
Kissoilla oli ollut karnevaalit,
tässä vanhassa talossa hiiri ei ole ihan tavaton vieras,
omin jaloin tulleenakin, myös rapina milloin mistäkin
kuuluu arkipäivään.
Eilisiltana Ellinoora äiti oli pyydystänyt hiiren (sisältä),
vei sen kaikille neljälle kissalapselle, eipä soinut hälytyskellot
minun tyhjässä päässäni.
Tovin kuluttua kuulin melkoista melskettä,
ja hyökkäsin katsomaan (ilman kameraa):
siellähän ne kaikki neljä leikkivät rosvoa ja poliisia
Poikasen ja minun yhteisessä laatikkosängyssämme.
Ellinoora istui tyynyllä ja hymyili tyytyväisesti.
Kaipa tämän aamuinen mullistus oli jälki öisen rapinan syyn selvittelystä.
2 kommenttia:
Hehee. Koitoisalta näyttää. Tuohon kun vielä lisätään kolme villiä koiraa, kaksi sottapyttyihmistä ja raihnainen, laiska emäntä, niin sotku on ainakin potenssiin kymmenen ;-)
Ainahan voi yrittää piilotella sen originelliyden taakse, kuulostaa jotenkin karkealta ajatella itsestään laiska, saamaton, niin ja sottapytty. Olemmeko siis originelleja taloudenpidossamme?
Lähetä kommentti