Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 16. marraskuuta 2010

Laatikkoleikkiä




Meidän perhe-yhteisössämme on sanonta:
tyhmälän työt.

Sitä ei koskaan sanota vihaisena, vain voipuneena , uupuneena,
kyllästyneenä ja täynnä ihmetystä, kyllä.




2 kommenttia:

Millan kirjoitti...

Lauma höpötassuja siinä pitää kivaa. Lelut ovat onneksi sentään noilla ipanoilla kohtuuhintaiset ja huvipuistokin syntyy parista pahvilaatikosta :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Minulla ei riitä enää kanttia kuvata heti kotiintultuani mitä kaikkea kivaa on neloset keksineet päivällä.