Aleksanterin ja minun läheinen suhdeon ollut hoitamatta koko viikon, olen ollut ihan murheellinen.
Ei ole kelvannut ennen niin tärkeä herkkupala,
vain hänelle.
Tänään isoA tuli ihan itse eteeni ja katsoi minua:
Tänään voisi ottaa taas kädestäsi jonkun herkkupalan!
Se oli kuulkaa, ihan lahja minulle,
olin pahoillani että olin saattanut koko parven vaaraan,
lieneekö Aleksanterikin ajatellut niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti