Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.
Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.
Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.
Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.
Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.
Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!
lauantai 10. huhtikuuta 2010
Peikon aamukierroksella mukana
Koirani ei valitse helpointa kulkutietä.
Ojat, kosteikot eikä vesien jättömaat ole esteenä rauhallisella aamukierroksella. Hän vilkaisee aina välillä taakseen pysynkö mukana. Peikko pysyy melkein virheettömästi omalla maalla, oranssi läiskä on rajamerkki.
Keskimmäisessä kuvassa meidän oma hautausmaamme, huonosti hoidettuna. Sinne on haudattu Laku hevonen, Ville, Killi Topi kissavanhukset sekä Molli ja Olli kissa nuorukaiset.
Tietä ja liikennettä ei tarvitse karttaa täällä, kaikki tienkäyttäjät tietävät ja tuntevat tämän rauhallisen tarkkailijan. Ei ryntäile, eikä räkytä, tervehtii iloisesti ohikulkijat, kenties saatteleekin pienen pienen matkan. Oivallinen paikka nähdä joskus kauris jopa hirvikin, ne eivät paljon piittaa Hänen haukahduksistaan, pitävät kai asiaan kuuluvana hyvän matkan toivotuksena.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Oikeata koiran elämää.
Voi, niin on minunkin mielestäni, ylen iloinen olen, että on tälle vanhukselle tarjota sellaista mitä olisi mukava ollut olla jo aikaisemmillakin koirillani.
Lähetä kommentti