Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 2. huhtikuuta 2010

Pääsiäisen aika 3

Anteeksi! Eilinen touhotukseni kostautui, kadotin "Pääsiäisen aika 1" tekstin täältä, yritän saada sen takaisin.

Pitkäperjantai oli lapsille kurja päivä. silloin ei päässyt ulos eikä missään tapauksessa kenenkään kotiin. Aikuisten tekemisistä en muista, ainakaan ei käyty kylässä eikä käynyt vieraitakaan.
Siitä olen ihan varma että meillä luettiin. Se oli varma asia etten itse haikaillut ulos, minulle tuotiin lukemista, sitä tuotiin muutenkin usein kun huomattiin että aloin käyttää aikuiste kirjahyllyä.
Muun muassa Kodin suuri lääkärikirja pantiin lukkojen taakse sairastamiseni kummallisiin tauteihin lisääntyi. Salainen suosikki oli kauan valokuvin kerrottu kertomus erään naisen joutumisesta Afganistaniin (!) vaimoksi ja hänen pakenemisestaan sieltä.

Usein (nyt tuntuu siltä) parhaan keverini syntymäpäivä sattui pitkäperjantaiksi, silloin niitä ei vietetty, kurja juttu. Yksi kiertotie kuitenkin löytyi, kotini oli kahden perheen talo,se tavallinen kolme kerrosta, kellarikerros keittiökerros ja yläkerta. Alin kerros oli kokonaan yhteinen, siis istuimme kellarin rapuissa ja... kaipa vai juteltiin.

Siis pitkäperjantai oli lapsille piiiiiiitttkkkääää.

Olinpa unohtaa, tietysti käytiin kirkossa. Mustat kirkkotekstiilit olivat niin surullisia. Minullahan oli jo pienenä omakohtaisia kuoleman tuomia kokemuksia.

Huomista kannatti kuitenkin odottaa.

Ei kommentteja: