Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 30. huhtikuuta 2010

Päiväkahvilla


Hyvälle haisee nämä pullat

Kulta, ne on munkkeja

Onko nämä niitä Robin Huulin munkkeja?


(Kyllä, se on totta Mamman luona katsotaan elokuviakin,
nykyisin päiväunet on usein vaihdettu elokuva-tuokioksi).




2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Ahhhahhaa, Robin Huuli! Voi ihana.

Taas sinulla niin ihania kuvia, ja aina kissa jossakin kohtaa mukana. Mulla on niin sellanen Disney-fiilis että jos sinun pihalle istahtaisi niin elikoita alkaisi pian kiipeillä sylissä ihanasti.

Minulla on synonyymypula, en keksi toista yhtä hyvää sanaa kuin ihana...

Niin ja hauskaa vappua sinne teiteille!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Sen takia ihana onkin ihana, sitä ei voi korvata. Tosin minulle se arkipäivää (ihanaa) joskus aamulla päätän laskea montako kertaa Poikanen sanoo minulle (sanoo myös äidilleen)
OOT IHANA. Sitä ei voi laskea, olen kuitenkin yrittänyt.