Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Kompostilla käydessä...



...huomasin lisää kevään merkkejä. Raparperiä me odotamme kaikki, päästään piirakan tekoon, koko pellillinen menee kerta istumalla. Siihen ei kukaan ole kyllästynyt, vaikka koko kesän ajan sitä syödään.

Sinivuokkoa minä odotan keväällä ihan eniten. Se on huono leviämään tämä pieni mätäs on kasvanut aivan vähän näiden vuosien aikana kun olen asunut täällä. Säilynyt on kuitenkin, en uskalla siirtää sitä, jos se vaikkä häviäisi.
Huonossa paikassa, mutta itseppä on osansa valinnut.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

ihanat punaruskeat värit raparperinpesässä.

minulla on oikein ohutta sukkalankaa, joka on nimeltään rhabarber. siinä on ne punaiset ja vihreät raparperinvarren värit.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Joka kevät yllätyn tästä kylmyyden uhmaajasta, pitää panna harso päälle se nopeuttaa nieman...