Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Kotipihalla



Tämä auringon palvonta on hyvin suosittua kevään ja kesän puuhaa.

Yleensä (meillä) se on kaikkia yhdistävää puuhaa. Nyt en ymmärtänyt ollenkaan miksi kukot olivat toisaalla, oikeastaan vaarallisen kaukana. Onkohan tämäkin nyt näyte siitä että Aleksanteri on ihan sopuisasti luopumassa vallasta. Sopuisasti, kuulostaa oudolta sanalta tässä yhteydessä, ei kuitenkaan kun puhutaan meidän Aleksanteri Suurestamme.

Ei kommentteja: