Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 3. huhtikuuta 2010

Touhuilua

















Pitkäperjantain touhuja, kananlento, se on juuri sitä miltä kuulostaakin. Lyhyt äänekäs ja aina siitä jää vaikutelma mahalaskusta. Räpistelyä ja höyhenten pölinää, nämä nuoret ovat aivan samanlaisia kuin kaikki aikaisemmatkin, potkurikoneita yhdellä potkurilla.

Nikolaikin malttoi jättää tehtävänsä kanalassa ja säntäsi oven raosta ulos. Hanki upotti ja siinä sitä olikin miettimista kuinka kone nousee tältä kentältä, no räpistellen!

Aurinko paistoi mukavia läntteja kanalan lattialle, suoraan kylpyhuoneeseen, Ah autuutta!

Ei kommentteja: