Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 1. huhtikuuta 2010

Kana asiaa

Siitä on jo yli kymmenen vuotta kun löysin kanan. Lajista riippumatta kaikki eläimet ovat aina kiehtoneet mieltäni. Lampaasta tämä kuitenkin alkoi nimenomaan suomalaisesta maatiaislampaasta.

Ystäväni joka tiesi heikkouteni, soitti minulle, hän kertoi saaneensa kuulla vuohista ja lampaista jotka tarvitsisivat uuden kodin. Olin vasta muuttanut maalle ja ulkorakennus sopisi lampolaksi mutta että nyt ja heti... asialla oli kuulema kiire.

Äkkiä olinkin käynyt katsomassa eläimet ja valinnut sieltä kaksi uuhta, löytänyt niille talveksi (oli syksy) väliaikaisen kodin.

Talvi kului, hoitopaikasta soitettiin: tiineitä ovat. No huh huh! Tätä ei tullut huomioitua, Nuoremman yksi syntynyt vuona kuoli melkein heti, vanhemman kaksosista toinen menehtyi, nyt minulla olikin hoitopaikassa kolme uuhta.

Myöhemmin keväällä kun lampaiden kotiin haku lähestyi, huomasin tarvitsevani ehdottomasti myös kanoja. Helppo ja nopea kananhankita ja minulla oli kolme Isa Brown hybridiä.

JA TIE OLI AUKI

Kuva yllä: myöhempien opintojeni yhteydessä tekemäni projektityön yksi liitesivu

Ei kommentteja: