Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Kaverini

Aleksandra
Itsenäinen ja rohkea alusta asti.
Kävimme ostamassa Varsinais suomalaiselta
piikkiöläisten säilyttäjältä poikasia,
ne olivat kaksi vuorokautta aikaisemmin
kuoriutuneet. Jotkut erottavat kukkopoikaset jo siinä iässä,
minä en, nykyisin joidenkin kohdalla on aavistus.
Nopeasti selvisi että kanalassa kasvaa
7 kukkoa ja 3 kanaa.
Hyvin nopeasti sieltä erottuivat
Aleksanteri ja Aleksandra.
Parasta heissä on luonne, kerrassaan upeita
lajinsa edustajia.

Ei kommentteja: