Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävänpäivää iloista

 Poikanen pistäytyi YHDEN yönseudun verran.
Hyvin viihtyivät pikkupojat yhdessä, esikoululainen ja
täysin kouluttamaton.

 Vili riemastuu kun Mamma lähestyy kameran kanssa,
kameran kantolenkki on viettelevä.

 Ulkoilu on pelkkää riemua ja maailma ääretön.
Rohkeus on Vili vilistäjän voimakkain luonteen piirre.
Äitikin unohtuu sillä kertaa kun silmät tai nenä huomaavat
uusia tuulia.

 Äiti on kuitenkin paras opettaja,

kuinka tämänkin koiran pennulle ihminen opettaisi.

2 kommenttia:

Villiviini kirjoitti...

Oi mikä Vili! Hyvää ystävänpäivää sille ja mammalle myös!

Maria Veikontytär kirjoitti...

Kiitos Villiviini!
Lievästi sanottuna hän on vilkas ja energinen. Rohkeudella lisättynä enteilee yhdistelmä, niin mitä enteilleekään?