Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Vili hiihtoretkellä, ikä 6 viikkoa

 Pihasta lähdettäessä on alamäkeä,
sujuvasti suksilla.

 Hiihtovälineiden tarkastelua (ja tappamista).

Äitikoirakin oli mukana mutta hänellä oli kiireitä
minkin jälkien tutkailemisessa eikä sattunut kuviin mukaan.

 Viehättävä tuoksu, jäniksen jäljet!

 Ketun häntä kainalossa kotiin päin.

Vapaamatkustus ei ole mieleistä.

Kotiin mentyä laitettiin ruoka ja syötiin.
Vili syö enemmän kuin äitinsä,
sauna lämmitettiin, Vili ei jaksanut kylpeä.



2 kommenttia:

anja kirjoitti...

Ihania kuvia Vilistä. On se ihan syötävän suloinen koiruli-vauva.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Hurja vauhtinen alkaa olla, äiti pakoilee sohvan nurkassa. Imettäminen on jo pelkkää tuskaa.