Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 4. helmikuuta 2013

Pullaa ja mustikkapiirakkaa ja nimi

 Jouluksi leivoin viimeksi, nyt peruspullaa.
Tietysti jotain unohtui, hyvin tärkeät rusinat.

 Nokare jäätelöä piirakan lisänä.

 Perheen pienin jatkoi pöydän alla alkamaansa 
sanomalehden tarkastelua.

Äitimetsästäjä lepäsi hiihtolenkin vaivoista.

Kahvin ja tarjousten kera päätimme antaa nuorimmalle nimeksi:

VILI

P.S Nimi on valittu viimekesäisen yhteisen hauskan
muiston elävänä säilymiseksi.

6 kommenttia:

anja kirjoitti...

Ihana taapero tuo perheen pienin. Suloinen Vili.

Peltipaitamies kirjoitti...

Hahhaa.
Näädän tappaja...
Hauskoja noi penikat.
Onnea sen kanssa.
-jussi-

Maria Veikontytär kirjoitti...

Hauskuutta meillä piisaa nykyisin! Erämiehellä hieman laajemmalti, lenkillä emon kanssa kerran jopa haki aseen, lähilammen rannat vilisevät minkkejä.

tättähäärä kirjoitti...

Hyvän nimen pikkuinen sai... Meillä kaima, jolle tulee kesällä 15v mittariin, jos vain jaksaa sinne asti, kun kaikenlaista vanhuudenvaivaa jo tuppaa olemaan.

Maria Veikontytär kirjoitti...

tättähäärä! Olen käynyt klikkaamassa glogiisi, tulisin lukijaksi jos otat uusia "uteliaita"?














tättähäärä kirjoitti...

Kyllähän sinne lukijaksi saa tulla. Koko blogi oli pitkään ihan telakalla. Nykyään tulee taas jonkin verran kirjoiteltua, lähinnä elukoista, kun minä ja muutama lapsi hurahdimme heppoihin, mutta muitakin asioita aina joskus tulee mietittyä.