Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Talviverkoilla

 Olen joskus pienenä ollut mukana verkkoja katsomassa,
se tarkoittaa että verkot ovat jo jään alla.

Tekniikan niiden sinne saamiseen olen ymmärtänyt jollain lailla,
kokemus on kuitenkin ollut hyvin puutteellista.

Ostettiin kuhaverkko (1)  ja kaksin lähdettiin sitä laskemaan.

Avanto tehtiin moottorisahalla, kelalla oli valmiiksi mitattu 
oranssia narua verkon pituus. Naru kiinni uittolautaan ja
laite avantoon.


 Sahattiin toinen avanto KUULOHAVAINNON
perusteella, minä kuuntelin! ei ilmestynyt lauta sinne minne piti.

Etsittiin ja sahattiin, viima jäällä oli huikea!
Erämies ei helpolla anna periksi. Minä kyllä.

Tämä aihe jääköön tähän, häneltä meni monena päivänä AIKAA
asian selvittämiseksi.

Verkko oli kuitenkin laskettava kuhan himossa.

Ensimmäinen saalis oli:
3.5kiloa kuhaa, kaksi kalaa: vajaa kilo ja hiemen yli kaksi kiloa.

P.S Uittolauta oli jäänyt kiinni jäässä olevaan halkeamaan
useita metrejä ennen nousuavantoa.

Vili ei osannut arvostaa keitettyä kuhaa.

Ei kommentteja: