Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 11. helmikuuta 2013

Hyvä on hiihtäjän hiidellä...

 ...jos ladun tekijä ajaa edellä,

 eikä tasainen järven jää aseta liikaa paineita!

Tänään Vili tunsi olevansa jo riittävään rohkea
tutustuakseen tähän kylmään puoleen elämästä.

 Miehet kävivät verkoilla (pelastivat vihdoinkin sen
verkon uittolauda) ja saivat kalaruokatarpeet koko
talon väelle. Saaliiseen oli tutustuttava lähemmin.

Sitten iloisesti kohti umpihankea.



2 kommenttia:

anja kirjoitti...

Suuri ja avara on maailma Vilin vinkkelistä. On se vaan söpönen.

Maria Veikontytär kirjoitti...

ON se! Ja tekeväinen!