Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









torstai 30. kesäkuuta 2011

Taas kenkiä!

Hellepäivää voi viettää myös etsiytymällä
olemispaikkaa kuumemmalla vaihtoehdolla.

Ruokakauppaan oli lähdettävä!
Ennenkuin olimme (Poikanen&Mamma) saavuttaneet
lähimmän, olimme tehneet päätöksen pidentää matkaamme
toisella mokomalla kilometrejä.

Mikäs on ajellessa kun autossa on se vekotin
joka jäähdyttää ilmaa. Näyttää kirjoitettuna kuin
ylpeilisin autostani, en sentään, sitä modernia osaa vain ihailen.

Meidän vakituinen kahvipaikkamme on mukava
KIRPPUTORI

Kuinka ollakkaan,
löysin aivan uskomattoman hyvät kengät (taas) itselleni.

Ostin ne!
Oli siellä enemmänkin kenkiä myynnissä.

Ei kuulu minun tapoihini naureskella murteille joskus
ei vain voi pidätellä hymyä.
Näin olen kuullut sanottavan jo kymmenen vuotta
ja vieläkin se tuntuu niin mukavalta.
Tuo heonen!


Mansikoita ostettiin 1 litra/suu!

Kaupasta maitoa ja yksi postikortti,
että se siitä ruokakauppa reissusta.

2 kommenttia:

Katjusha kirjoitti...

Minun piti myös ostaa litra mansikoita! Olihan hyviä. Sitten tulin kotiin ja löysin omasta maastakin jo valmiita.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Voi sentään, Sinulla on oma mansikkamaa?
Maata olis minullakin mutta eipä punastu mansikat meillä.