Juhlan jälkeen työtäkin

Kasva kuusi, nouse latva
taivas olkoon rajanasi.

Lastenlapset aikanansa
mittailevat, muistelevat:
Mikä mahtoi olla vuosi?
Lämmin kesä lienee ollut ?

Juuret kasvoi Isän maahan
Paksu tyvi ruokki rungon.

Latva virui taivoon asti!

Mamman osuus rajoittui eväiden tekoon
ja temppuilevan kameran kanssa touhottamiseen.

(Tämä onkin MIESTEN työtä)

Peikko nautti, hyttysistä ei tietoakaan.
Varjo soi viileyttä.

Yhteistyöllä taimi kerrallaan urakka väheni.
Kukaan ei tiuskinut tai hermoillut,
eikä parkunut tai kiukutellut.

Kaikki RAKKAAT saivat nimikkokuusen,
taisipa joku saada useammankin.
(Sisu kissa ainakin)

Peikon huvitus!

Kahvitauolla teimme metsälenkin, siellä Mamman pieni
paimenkoira sai ilmiselvästi menosuunnastamme
hajun, niskakarvat nousivat pystyyn ja matala urina kuului
syvältä kurkusta.

Metsästäjä vierelläni epäili kenties hirveä,
käännyimme takaisin ettemme häiritse turhaan
metsäisten elämää.

Pienen matkan päässä olisi ollut majavalampikin,
toisenlaiset kengät jalkaan kun suunnistamme sinne.


Kaksi kaunista kuusen tainta jäi tähteeksi :)