
Kiikkerältä näytti, mutta niin vakaata ja hiljaista
järvimatkailua kannattaisi kokeilla useammankin.
Sulavaa ja rauhallista kuin norppa
Pihlajavedellä, ihanaa!

Ensimmäinen yhteinen vasta,
kun nyt Savossa ollaan.
Pappani joka yritti opettaa minulle kauan sitten
vastan tekoa, häpeäisi tätä tekelettä,
sanoisi sitä hapsenkakkiaiseksi, kuten ennenkin sanoi :)

iltaseksi paistoimme lohta.
Söimme sitä paljaan ruisleivän kanssa.
Leivällä pyyhimme pannulta siihen tirisseen rasvan.

Lyhyen paluumatkan autolle teimme kuitenkin
konevoimalla, kanootti seurasi nöyrästi narussa.
Rantautuessamme sain minä päättää vieläkö lähtisimme
kokkoja katselemaan pitemmälle.
Eipä tarvinnut kauan miettiä,
vaikka tuuli oli hieman lisääntynytkin.
Viimeinen osa aikuisuutemme ensimmäisestä
yhteisestä juhannuksesta tässä blogissa,
kenties jo tänä iltana.
4 kommenttia:
Tuon juhannusaaton aterian muistat vielä vanhuuden harmaudessa.
Sirkku
Olen jo ihan "läpiharmaa", tai oikeastaan en harmaa vaan valkoinen, sanoi kampaaja keväällä.
Paljon on Taivaan Isällä ollut minulle varastossa hyvää. Joskus nuorena ajattelin että kohtuuden vuoksi sen itkemisen määrä kyllä tasapainottuu.
Niin on tehnyt!
Jälkiruuan uhohdin: Aatami kuori tuontiomenan ja paloitteli sen Eevan syödä!
Uskon minäkin tämän pysyvän mielessä!
Kesän ihanat tuoksut voi aivan haistaa kuvistasi. Tunnelmallista!
Katjusha
Onpa mukava että tunsit tuoksut, nekin ovat huumaavia juhannuksena :)
Lähetä kommentti