Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Lisää hyvästejä

12.6.1981

Oli aurinkoinen aamu.
Pikkuhiljaa päivänmittaan tuuli yltyi myrskyksi.

Toki tyvenessäkin matkattin, silloin kuuluikin jo
kellojen soitto.

Tänään poistan puhelimestani hänen numeronsa.
Jätin sen sinne "kaikenvaralta".

...jatkan eteenpäin :)

4 kommenttia:

Irmastiina kirjoitti...

On hyvä jatkaa eteenpäin, kun sen aika on.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Siinäpä olet oikeassa Irmastiina!
Ja keikkuvakin vene antaa paremman turvan kuin heittäytyä ihan veden varaan.

Ja anteeksi saaminen ennen kuolemaa antaa jälkeen jäänelle todellisen ilon tuntemisen mahdollisuuden.
Tätä asiaa tulen toistelemaan omaan kuolemaani saakka!

Partapappa kirjoitti...

On se, kamalan vaikeet poistaa poislähteneen numero kännyst. Kovin vaikeet oli velipojan numero poistaa. Elämää on kummiski jatkettava. Suree hetkisen ja jatkaa elämää.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Luulin olevani ihan omituinen kun kuolleen numeroa pidän tallessa, kiitos viestistäsi Partapappa.