Aattoiltaa saaressa

En muista, siis todennäköisesti en ole aikaisemmin

ollut kanootissa ainakaan matkanteossa.

Kiikkerältä näytti, mutta niin vakaata ja hiljaista
järvimatkailua kannattaisi kokeilla useammankin.

Sulavaa ja rauhallista kuin norppa
Pihlajavedellä, ihanaa!

Määränpää on lähellä
melkin näkymättömissä kuitenkin.

Ensimmäinen yhteinen vasta,
kun nyt Savossa ollaan.

Pappani joka yritti opettaa minulle kauan sitten
vastan tekoa, häpeäisi tätä tekelettä,
sanoisi sitä hapsenkakkiaiseksi, kuten ennenkin sanoi :)

Melkein kokko,

iltaseksi paistoimme lohta.
Söimme sitä paljaan ruisleivän kanssa.
Leivällä pyyhimme pannulta siihen tirisseen rasvan.

Hänkin sai palasen rapeata lohennahkaa, ja oli innoissaan.

Juhannushämärän laskeutuessa
maltoimme lähteä kotimatkalle.

Kiitos Emännälle!

Lyhyen paluumatkan autolle teimme kuitenkin
konevoimalla, kanootti seurasi nöyrästi narussa.

Rantautuessamme sain minä päättää vieläkö lähtisimme
kokkoja katselemaan pitemmälle.

Eipä tarvinnut kauan miettiä,
vaikka tuuli oli hieman lisääntynytkin.

Viimeinen osa aikuisuutemme ensimmäisestä
yhteisestä juhannuksesta tässä blogissa,

kenties jo tänä iltana.