Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 15. huhtikuuta 2011

Oi onnea!






Jos huomasit että Hanna ja Marttaäiti sekä Nikolai puuttuvat,
niin puuttuvat.
Kanalasta tullaan ulos karjakeittiön kautta,
tytöt huomasivat ikkunalla pörisevät kärpäset,
piti jäädä niitä metsästämään.

Nikolain on tietysti jäätävä pitämään vahtia.

7 kommenttia:

Jansku kirjoitti...

Sulla on siellä kyllä ihan ikioma pääsiäsidylli!
Meneekö ne illalla kiltisti takaisin sisälle?

Unknown kirjoitti...

Noihase kukko on ku pitääki!

Anna kirjoitti...

Olisipa ollut ihana nähdä kun tulivat ovesta ensi kerran ulos :)

Unknown kirjoitti...

Yksi kevään ihanimmista asioista on se kun kanaset pääsevät talven jälkeen ulkoilemaan. :)

Maria Veikontytär kirjoitti...

Janita; niilä on omat kellot, klo 18.00 sisälle!

Partapappa; isoksi kasvoi Aleksanterin ego heti kun sai kaikua kiekumiseen!

Anna; kovin varovaisia olivat, eivät hihkuneet eikä riehuneet!

Anusein; niinhän se on, vankilasta pääsy on helpotus!;)

Aliel kirjoitti...

Onpa komeita tirppoja, hyvinvoivan näköisiä!

Leila / lumes.vuodatus.net

Maria Veikontytär kirjoitti...

Aliel!
Suomalaisia maatiaiskanoja; Piikkiöläistä kantaa.
Maatiaisia kuten minä ja koiranikin:)