Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 15. huhtikuuta 2011

Tautia ja vaivaa

Kovin vei voimat Poikasesta
mokoma virus!
Koko viikko on mennyt alavireisesti.
Ei terve eikä ihan sairaskaan!

Uni on voittanut PÄIVÄLLÄKIN.
Ja ihan kesken leikkien.

Nyt, perjantai-aamuna, Äititytär soitti
töihin mennessään, heillä olleen reippaan puoleinen
oksennus-sessio aamuyön ajan.

Onneksi on Ihana Isoin joka oli siirtynyt Poikasen viereen
siksi aikaa kun Mamma joutuu vuoronvaihtoon.

4 kommenttia:

Janita kirjoitti...

No voi ei, kylläpä nyt Poikasta koetellaan :(

Maria Veikontytär kirjoitti...

Niin tuntuu minustakin! Tosin viiteen vuoteen ei edes kunnon nuhaa,voisi sitä tietysti kiitollinen siitä eikä voivotella.

Kävin hakemassa Poikasen tänne maalle, leikit sujuvat jo!

Partapappa kirjoitti...

Samantapast täällä. Täysil hoijjettu pienii kipeit. Alkaa vaa oleen potku aivan lopus.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Partapappa, täällä onkin ollut monenlaista kovaa tautia talven aikana. Kesä tuo varmasti helpotuksen! Toivon.