Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









tiistai 5. huhtikuuta 2011

Uskon asia


Eipä ole lukijalla muuta mahdollisuutta kuin
uskoa se minkä kerron, kuva on kurja.

Kuivaamon mäellä on se paikka
jossa olen ruokkinut fasaani-kukkoa.

Nyt siellä touhuaa mustarastaspariskunta.
Ovat kyllä talvehtineet täällä, muutaman kerran
olemme tavanneetkin.

Eilen illalla, kello oli jo melkein kymmenen,
olin liiterimatkalla kun kuulin
tämän kevään ensimmäisen mustarastaan laulun.

Se on kaunista, niin haikeaa ja lempeää.

Pysähdyin ihan kuuntelemaan, ja silloin kuului jo kaukaa
odotetun lentolaivueen uljas töttöröö.

Siihen jäi puukori ja läksin juoksemaan ääntä vastaan
niin kehnosti kävi etten vilaustakaan nähnyt, mutta kuullut olen,
v.2011 ensimmäiset joutsenet, matalalla olivat!

Melkein pimeää, mutta koillista kohti kuuluivat kaartavan

7 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Olimme varmaan samaan aikaan ulkona...ja minä näin KOLME joutsenta kaartoi meidän yli...lähes pimeää...olivat Kokemäelle päin menossa!

Partapappa kirjoitti...

Voi vitsi!! Tarttee lähtee maalle. Niil on pesä jossai meijjän likel, siis joutsenil. Uljas on näky ku ne lentää ja töräyttelee.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Varmaan samat!
Kahden äänen erotin, etsivät varmaan pelloilta sulavesilammikoita yöpaikakseen. Ei ole vielä muut vedet avoimina.

Partapappa,
Tunnustelijoita varmaan vielä. Näin lämpimiä päiviä ei tarvitse olla monia kun kuhina käy taivaalla :)
Kiireesti mökille!

Katjusha kirjoitti...

Minä kuulin tänään ikkunasta äänet joutsenten. En nähnyt mitään, mutta riitti jo ääni saamaan sydämen sykkyrälleen...

Maria Veikontytär kirjoitti...

Minulla on sama "vaiva", sydän sykkyrällään joutsenista!

Anna kirjoitti...

Minulla on sydän sykkyrällä monista kevään linnuista. Ihanin hetki on se kun lokit saapuvat kaupunkiin, silloin tietää että on kesä. Ne tulevat isona hälisevänä häirikkölaumana aina. Mutta joutsenet tietenkin ja peipposet. Belgiassa pihalla lauloi mustarastas, kaikui koko korttelin seinistä älyttömän kovasti. Ihana ääni. Jotenkin surettava aina.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Anna,
Täällä meillä ei ole lokkeja ollenkaan, pysyvät tuolla lähempänä merta. Kaikki muut tulevat kyllä pihaan, kohta on konsertteja vuorokauden ympäri!