Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kaikki tahtovat ulos!

Voi Kultainen kukkoni!

Niiiiin kyllästynyt tähän ainaiseen sisällä oloon.

Nämä pehkut on tongittu jo puhki!

Hanna on samaa mieltä, yritti tunkeutua parin sentin
ovenraosta.

Onnistumatta.
Mutta katsotaan viikonloppuna!

4 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Kerropa sitten, millä temppuloilla saa noin innokkaat ulospyrkijät sitten takaisin sisälle..

Maria Veikontytär kirjoitti...

Se on helppo juttu, Sirkku!

Niillä on kello mukana n. (melkoisen tarkka) klo 18.00 tulevat.
Jostain kumman syystä myös kesällä kun päivää riittää kellon ympäri!
Ruoka ei ole houkutin, eikä käskyä totella, eikä maanittelukaan auta, vain kello tepsii.

Villiviini kirjoitti...

On se kumma juttu, miten hyvin nuo elukat tuntevat kellon.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Minulla oli ennen näitä Piikiöläisiä toista maatiaiskantaa olevia kanoja, niiden nukkumaantuloaika olin.20.00

Muuten samalla tavoin toimivat???