Tänä aamuna Poikanen heräsi toiveikkaana. Hän oli itse
sopinut tapaamisen kello yksi.
Kello tuli yksi, pitkän ja hermostuttavan (minua) aamupäivän
jälkeen. Sopimuskumppani ei saapunutkaan. Odottelimme kahteen.
Voi, sekin oli turhaa!
Sydäntä särkevää oli Hänen pettymyksensä, ja usko sopimuskumppanin
tuloon. Vihdoin sain Hänet suostuteltua lohdutusmatkalle.
Matkalla Hän kertoi ihmeellisestä kaupasta josta sai
ostaa (ei kalliita!?) hienoja tavaroita. En ymmärtänyt seikkaperäisestä
selostuksesta huolimatta kuinka sinne ajettaisiin. Sinisessä hississä minun
olisi kuitenkin pitänyt kirjautua sisään koko nimelläni.
Niin, ja Hän oli käynyt siellä kaveriensa Pin, Pon ja Pyn kanssa.
Kartasta katsottuna se on jossain Taivalkosken seutuvilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti