Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









perjantai 20. elokuuta 2010

Lasten hoitoapua

Vappukukka ottaa jo hieman etäisyytä ainaiseen
tissittämiseen. Pakenee välillä ihan toiseen huoneeseen.

Tällä viikolla, oikeastaan eilen ja tänään alkoi kuitenkin
lasten sosiaalistamiskurssi.

Peikko sai vihdoinkin lähestyä pentuja
ihan kielenlipaisun etäisyydelle.
Peikko on ihan hurmiossa, kävelee pentujen lähellä
kuin yksi-öisellä jäällä, pentujen painiessa keskenään, menee
lähemmäksi tarkastelemaan huolestuneena.

Tämä vaihe on hyvin jännittävä, puhumme kuiskaten
ettei mitään särkyisi...

Ei kommentteja: