Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









maanantai 30. elokuuta 2010

Hyvin myöhä viime yönä...

...olin saanut valvomiskiintiöni täyteen (vähäunisten ongelma).
Ihana kömpiä Poikasen viereen, Hän on niin rauhallinen ja
lämmin vieruskaveri.

Siinäpä sitten oli rauhallista vieruskaveria sängyn täydeltä.
Olivat ihan itse keksineet kuinka kiivetään Mamman sänkyyn,
ja mukavat ilta-unet nukuttuna riitti ruutia taas pieneen rumbaan.

Poikanen oli riemuissaan aamulla.

Ei kommentteja: