Tämä kertomus on minun
jokapäiväistä elämääni.

Elämäni tärkeät ihmiset
ovat mukana ja kotini, myös
kanani, kissani sekä koirani.

Tarjoan täällä muistikuvia,
ja digikuvia, haavekuviakin
kenties.

Totuudessa pysyttelen
vaikka satuja rakastan vieläkin.

Arkea useimmiten,
juhlaakin mausteeksi.

Hyvää matkaa ja tervetuloa mukaani!









lauantai 19. kesäkuuta 2010

Syntymäpäivä, 11vuotta




Syntymäpäivälahja, ehdottomasti upein ja paras jonka koskaan olen saanut, ja vielä itseltäni.
Rinnakkain on eletty ja toistemme tavat opittu elämisen mukana.
Loivaliikkeiseksi on tultu yhtämatkaa.
Elä vanhaksi ja kuole terveenä toivoo Emäntäsi

Ei vastaanottoa, emmekä kerää rahaa matkatilille.





3 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Oli se niin pieni.

Minusta oli ihmeellistä että silloin otit koiran, kun sinulla oli jo kanoja, lampaita ja kissoja. Koirasta yleensä aloitetaan! Seuraavan eläimen olisi pitänyt olla peura, härkä tai lentokyvytön pöllö.

Mutta ihanan koiran otit.

Maria Veikontytär kirjoitti...

Koirastahan minäkin olin aloittanut, silloin oli vain pitkä koiraton kausi menossa.
Kylläpäs riemun lykkäsi tuo pohdintasi tulos! Muistat Pöllölän sijainnin ja tontin koon, siinäpä rajoitetta, paitsi tietysti sille lentokyvyttömälle pöllölle ja sellaisia on harvoin markkinoilla,edes pimeillä.

Millan kirjoitti...

No, nythän löysin vastauksen kysymykseeni Peikon iästä. Ihana mössykkäinen. Onneksi lapinkoirat ovat pitkäikäinen rotu. Teillä voi olla vielä monta hyvää yhteistä vuotta edessä. Meidänkin edellinen lapinkoiramme olisi varmasti elänyt vielä vuosia, ellei käärmeenpurema olisi aiheuttanut sille 15 vuotiaana maksavauriota.